Ajattelin (lyhyesti, vaikkakin tiivistäminen on heikko puoleni) kertoa itsestäni. Olen siis Elina Mattila ja koulutukseltani Sosionomi (AMK). Aloitin työskentelyni Vantaan kaupungilla syyskuussa 2011, samoihin aikoihin kun Koivukylän vanhustenkeskus avattiin. Puoli vuotta on mennyt siivillä. Uusi työni on innostavaa ja on ihanaa, että voin hyödyntää työssäni erilaisia elementtejä. Työtehtäviini kuuluu avoimen päivätoiminnan käynnistäminen ja pilotointi Koivukylän alueella. Tavoitteena on, että Koivukylän vanhustenkeskuksen monitoimitilassa järjestetään yhteistyössä yhdistysten, yhteisöjen sekä alueen asukkaiden kanssa erilaista avointa toimintaa. Monitoimitilan käyttö on maksutonta kaikille, jotka innostuvat mukaan avoimeen toimintaa. Seniorit ovat tervetulleita hyödyntämään tilaa erilaisessa omaehtoisessa avoimessa ryhmätoiminnassa. Vanhustenkeskus ei ole tarkoitettu vain tietyn ikäisille vaan toiveenamme on, että avoin toiminta mahdollistaisi myös eri sukupolvien kohtaamisen arjessa. Lähipäiväkodin Trollebon päiväkodin kanssa olemme käynnistäneet asukkaiden ja lasten pienryhmät. Pienryhmät ovat olleet valtavan hieno kokemus molemmin puolin. Yhteisölllisyys vaikuttaa nousevan hyvin merkittäväksi tekijäksi uudessa työssäni.
Olen työskennellyt aiemmin vanhusten hoitajana, muistisairaiden päivätoiminnanohjaajana, kotipalvelussa ja projekteissa. 18-vuotiaana en vielä osannut sanoa, mikä minusta tulee isona. Sattumalta sain mahdollisuuden tutustua lyhyeksi aikaa kotikuntani vanhusten pitkäaikaisvuodeosastolle ja se oli kokemus, joka muutti minua. Osaan vieläkin kuvitella osaston kliinisen tuoksun, pitkät värittömät käytävät, pelottavatkin tunteet. Muistan kuitenkin vielä erityisen hyvin erään iäkkään rouva, jota syötin. Hän ei enää puhunut, mutta minä puhuin hänelle. Katsoin valkoiselta seinältä hänen nuoruuden kuviaan, juttelin, vaikka juttelu tuntui joskus turhalta. Valkoiset hennot hiukset, uurteinen iho ja kirkkaat siniset silmät. Ja eräänä kertana, kun minä höpötin höpöttämistäni: hän hymyili minulle. Muistan vielä sen ilon tunteen. Uskon, että se ilo kantaa minun loputonta intoani työskennellä ikääntyvien parissa ja kehittää ikääntyvien kanssa tehtävää työtä.
Ikääntyvissä on valtava voimavara ja valtava elämänkokemus. Avoimessa päivätoiminnassa me haluamme hyödyntää tätä voimavaraa. Talomme on täynnä elämää ja elämäntarinoita, joita me haluamme kuulla ja ottaa mukaan osaksi toimintaa. Haluamme myös tavoittaa senioreita ja ikääntyviä seiniemme ulkopuolelta ja toivottaa tervetulleeksi mukaan toimintaan.
Ihana ja liikuttava tarinointi. Kiitos Elina jakamisesta. Sinunlaisiasi tarvitaan tässä erityneessä maailmassa. Miten saada ikäluokat yhteen ja jakamaan tuntoja ja olemaan taas yhdessä? Tervetuloa Koivukylään... =o)
VastaaPoistaHeippa Pia! Hienoa, että blogimme sai ensimmäisen kommentin! Koivukylän alueella olemme onnekkaita, koska alueellamme on käynnistynyt Vantaan kaupungin "Koivukylä-Meidän kylä" kehittämishanke sekä Vanhusten kotiapusäätiöllä käynnistyi YYA-projekti. Olemme kaikki mukana alueellisessa yhteistyössä.
PoistaSukupolvien kohtaaminen ja arjen tasoinen kulttuuriperinnön siirtäminen on hyvin tärkeä asia. Joissakin kunnissa tämä on kirjattu mm.päiväkotien ja koulujen kasvatus-suunnitelmiin.Toivon mukaan blogimme tavoittaa myös nuoria. Meille ovat tervetulleita eri ikäiset. Kaipaisimme mm. Nintendo Wiin pelaamisessa apuja :)
Hei Elina,
VastaaPoistaKiitos tarinastasi! Kerronta siinä oli niin elävää ja kuvaavaa, että hetkeksi oma arki hävisi, unohdin senkin, että luen tarinaa tietokoneen ruudulta. Tarinassasi kuvaat niin kaunilla tavalla aidon kohtaamisen, että sen jälkeen on jopa vaikea löytää sanoja tähän kommenttiin. Hienoa, että teet juuri tuota työtä, kaikkea hyvää sinulle. Ps. pienryhmätoiminta päiväkodin ja teidän välillä on hieno idea!
Hei Terhi, Minusta on niin tärkeää nähdä ikääntyvien kanssa tehtävä työ arvokkaana, innostavana ja luovana. Ikääntyvien elämänkokemus, muistot ja tarinat ovat läsnä tässä hetkessä. Jos emme kohtaa ja kuule niitä nyt, niin kaikki se tieto jää pian hiljaisuuteen. Ikääntyvillä on paljon annettavaa meille nuoremmille sukupolville ja vuorovaikutuksessa voimme oppia toinen toisiltamme. Millään rahalla ei voi ostaa tätä vuorovaikutusta valmiiksi eikä mikään raha voi sitä korvata:yhdessä tekeminen ja yhdessä kokeminen ovat avainsanoja. Ihanaa saada sinut Terhi taas mukaan meille toiminnallisiin hartauksiin!
Poista